14. joulukuuta 2007

Kokonaiskuva

Mistä tietää että joulu on tulossa?

Postiluukut ja televisioruudut täyttyvät mainoksista, joissa mainostetaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, halvemmalla kuin koskaan, mikä on aika hassua, kun viime jouluna sanottiin ihan samaa. Kumman vuoden joulumainos valehtelee? En tiedä, mutta tiedän monien paasaavan niin tutuille kuin tuntemattomillekkin kuinka joulun alkuperäinen ajatus on hävinnyt. Sen lisäksi että koko argumentti on idioottimainen, olihan kristillisen uskomuksen mukaan joulu juuri suurin mahdollinen lahja. Me, perkele, noudatamme perinteitä. Ja jos perinne tarkoittaa sitä että sen taulutelevision saa halvemmalla kuin marraskuussa, loistavaa. Minä olen iloinen. Kauppias on iloinen. Mikä mättää, ja miten siinä ei toteudu joulun alkuperäinen henki?

Mielestäni joulun arvostelu materiaalijuhlaksi on kummallista. Ihminen joka elää 364 päivää vuodesta täydellisen materialistisen kaaoksen seassa, saa päähänsä alkaa valittaa että se viimeinen jäljelle jäävä päivä on nyt vaarassa. Helppo se on huudella sieltä saatanan siti-maasturista, eihän tavallinen ihminen ylety niin korkealle.

Mailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin joulun arvon päästäkeksitty inflaatio, jota paasaavat ne ihmiset, jotka ovat niin yhdentekeviä, että he haluavat esille, ja silti niin miellyttämisenhaluisia, että asiaksi valitaan jokin triviaali ja ketään loukkaamaton pikkujuttu. Tässä teille uutinen: Minä olen loukkaantunut. Minä pidän joulusta sellaisena kuin se on, mukava poikkeus normaalista arjesta. Mikä helvetti sinä olet minulle sanomaan että olen väärässä? Ja edellinen ei ollut retorinen kysymys, vaan kysymys.

Mailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin se siltä istumalta keksitty vastaus tuohon edelliseen kysymykseen, jota en aio edes lukea, koska se ei minun mielipiteeseeni vaikuta. Nokialla juodaan ihmisten kusta ja paskaa, ja vaaditaan kaupungin johdon eroa, koska heidän vikansahan se on jos huoltomies avaa venttiilin jota ei saisi avata. Päitä vadille, perkele. Iranin mahdolliset tai mahdottomat ydinaseet, mailman kylmeneminen tai lämpiäminen, dollarin inflaatio, kiinan talouskasvu, Helsingin aamuruuhkat, kouluammuskelut, terrorismi, 3 eri bonuskorttia joista yhdestäkään ei ole rahallista hyötyä, Tammerkosken sillan alla menevän veden väri, kaljan hinta ja vittu ulkoavaruuden xenu-mönkijät, jotka unversumia hallitsevat. Ja sinä valitat joulun merkityksestä.

Kaikkea edellämainittuja uhkia tärkeämpikin asia on vielä olemassa - asia joka vaikuttaa niin yhteyskuntaamme kokonaisuutena, kuin jokaiseen meistä ihmisenä. Onko se terrorismin uhka suomessa? Ei, koska niin kauan kun Päivi Räsänen pitää sen ylimielisen turpansa tukossa, voimme elää neutraalissa maassa ilman että loukkaamme eri ihmisryhmiä, ja silloin eri ihmisryhmillä (lue: taleban, al qaeda) ei ole syytä toimia meitä vastaan. Vaaralliseen korkeaan asemaan päässeet idiootit, kuten Päivi Räsänen, saattavat tilanteen vielä muuttaa, mutta tällä hetkellä hätää ei ole. Kyllä, se on fakta, niinhän luki internetissä, voit sanoa ystävillesi. He sanovat että internetissä puhutaan paljon paskaa. Kysy heiltä mitä mieltä he ovat joulusta, he kertovat että se on liian materiaalisoitunut. Poista heidät puhelinluettelostasi.

Terrorismin uhkaakin tärkeämpi asia on siis olemassa. Minä kerron sen teille nyt. Se ei ole niinkaan asia, kuin se on kysymys: Onko Gimmel-yhtyeen Jenni Vartiainen lesbo?

Minä en kuuntele radiosta kuin uutiset ja hyviä kuunnelmia, joita ei ole olemassa, eli uutiset. Vahingossa ennen uutisia kuulin Gimmel-yhtyeen Jenni Vartiaisen uuden singlen, jossa nainen laulaa naisesta romanttiseen sävyyn. En ymmärrä siitä kappaleesta sanaakaan. Taide on taidetta vain kun sillä on tarkoitus, sanotaan. Tai oikeastaan, minä sanon. Nykyään konsensus tuntuu olevan, että jos se on outoa, eikä sitä tavallinen ihminen ymmärrä, se on taidetta. Gimmel-yhteen Jenni, 7 päivää lehti maksaisi varmasti avoimesta tunnustuksestasi paljon rahaa, vaikka todennäköinen levymyyntitaktiikkasi perustuu siihen, että tunnustus ei tule julki, mutta kaikki sen rivien välistä, tai riviltä itseltään, voivat lukea. Käytän Jenni Vartiaisen nimessä etuliitettä "Gimmel-yhteen", jotta ei unohtuisi se fakta että hän ei ole taidoillaan tai lahjoillaan ole musiikkia tullut esittämään. Sanon esittämään, enkä tekemään, koska ei hän musiikkiaan itse tee. Lisään vielä, että nykypäivänä lesbouden käyttäminen markkinointikikkana on jopa kyseenalaista, sillä vuosiin ihmisiä ei ole kiinnostanut toisten seksuaalinen suuntautuminen. Ainoat ihmiset jotka tekevät homoudesta tai lesboudesta ison numeron, ovat homot ja lesbot itse, ja usein jopa läpinäkyvän huomiohakuisesti. Ei, sinua ei sivuuteta työelämässä koska olet homo, vaan siksi koska olet epäpätevä ja paska työntekijä. Ja vaikea sinua olisi saunailtaankaan kutsua. Sekään ei johdu siitä että olet homo, vaan siitä että olet rasittava ihminen.

Ihmiset tuppaavat löytämään vian aina kaikkialta muualta kuin itsestään. On jopa huvittavaa, että ne ihmiset jotka puhuvat joulun matrialisointia vastaan, käyttävät enemmän aikaa ja rahaa jouluun ja sen valmisteluun kuin keskimääräinen ihminen. Keskimääräinen ihminen, jolla ei ole rahaa eli aikaa miettiä triviaaleja pikkuseikkoja, kuten joulun merkitys, joita keksitään siksi että halutaan tietynlainen status läheisten joukossa. Onko tällä tärkeilevällä idiootilla käynyt mielessä, että ihmiset eivät ehkä halua tuoda tietentahtoen esille juhlaa joka on perusperiaatteeltaan eksklusiivinen tiettyyn uskontoryhmään. Ehkä me jotkut haluamme teennäisen tärkeilyn sijaan ajaa aitoa suvaitsevaisuutta. Jeesuksen syntymäpäivää ei jouluaattona juhli muslimi, tai juutalainen, tai vaikka suuren metsäjumalan palvoja. 42 tuumaista HD-ready televisiosta taas voidaan iloita riippumatta taustasta, tai ihmisen keksimistä rajoituksista huolimatta. Siinä ajateltavaa sinne isoimman supermarketin käytävälle, jossa ei haluttaisi olla jos joku kysyy, mutta silti ollaan, ja kohta pitää hakea toinen ostoskärry kun ei tavaraa enää mahdu.

Näinollen haluankin että tänä jouluna joka jouluisen edestakaisinvatvomisen, pätemisen ja merkityksen ihmettelemisen sijaan ihmiset söisivät kinkkua, tai perkele vaikka tofua, joisivat olutta tai perkele vaikka vettä, paitsi Nokialla, ja ostaisivat liian ison taulu-TV:n, josta katsotaan liian nopeasti leikattua musiikkikanavaa. Siinä piilomainonnan ihanassa kajossa voidaan sitten porukalla maata, mahat täynnä ja miettiä että on se kumma juttu, että se Gimmel-Jenni pillun perään yhtä äkkiä.

Hyvää joulua.

29. marraskuuta 2007

TV-Lupavelvollisuus

Ylen toimitusjohtaja, jolla on vaikea ruotsalaisperäinen nimi, on taas vauhdissa. Hän yrittää toimeenpanna jo vuosikausia kaupunkilegendana elänyttä tv-luvan tarkistuskeinoa: Jos tilaat maksukanavan, Yle saa sen tietää.

Kop kop, onkos TV-lupa maksettu.

TV-lupaa maksamattomien rahat jos saataisiin, sanoo Ylen johtaja, voitaisiin sillä kustantaa neljät euroviisut, tai vaikka tuottaa 10 uutta Suomalaista draamasarjaa. Hienoa. Onko kellään käynyt mielessä, että ehkä niitä ihmisiä jotka eivät TV-lupaa maksa, ei kiinnosta maksaa Euroviisuja tai Suomalaisia draamasarjoja. Suurin osa ihmisistä joita tunnen, jotka eivät TV-lupamaksua maksa, eivät käytä Ylen kanavia - poislukien ehkä jääkiekon MM-kisat. Millä kieroutuneella matematiikalla tämän yhden katselutapahtuman pitäisi maksaa 200 euroa vuodessa? Ja miten helvetissä sitä motivoituu kukaan maksamaan, kun ei sitä maksettua ohjelmaa kerran itse katso?

Tässä lepää koko ongelma: TV-lupamaksua kohdellaan kuin velvollisuutta. TEIDÄN on kaikkien maksettava mediasta jota ette käytä, jotta voimme tuottaa sisältöä segmentille johon ette kuulu. Olemme televisiotekniikassa mailman kärkikastissa, ja Digi-tv tekniika salliikin katsoojarajoitukset. Viekää minulta Ylen kanavat pois, kunhan niistä ei tarvitse maksaa. Järjestetäänpä vaikka paljonpuhuttu kansanäänestys. "Kansa ei tiedä", sanotaan, "ei ymmärrä asian kaikkia näkökohtia". Mutta EU:hun mentäessäkö ymmärsi? Harva kansalainen ymmärtää vielä tänä päivänäkään EU:n sisäistä toimintaa. Estikö se kansanäänestystä? Ei.

No, niin tai näin, näin ei tule tapahtumaan, ja hamaan tulevaisuuteen asti meidät velvoitetaan maksamaan sisällöstä jota emme käytä. Miksei TV-lupamaksua sitten sirretä verotukseen? "Koska kaikilla ei ole televisiota, eivätkä he näinollen käytä Ylen palveluita." Minulla on televisio, mutta en minäkään käytä Ylen palveluita. Missä on se ero, jonka perusteella minä siitä maksan, mutta televisioton ei.

Vanha Yle-viisaus sanoo että ihmiset eivät halua maksaa television katsomisesta. Ja sitten yle haluaa maksullisten TV-kanavien asiakasrekisterit käyttöönsä. Logiikka?

Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset halua maksaa, vaan siitä että he haluavat maksaa siitä mitä käyttävät. Ennenkuin tämä tosiasia Ylessä ymmärretään, ei TV-maksuvelvollisuus tule ottamaan tuulta alleen, tapahtui sitten mitä tahansa.

16. marraskuuta 2007

Elämä vs. Raha

Tahdon asia.

Sitä fraasia Tehy on käyttäny työtaistelunsa taustalla. Trivialisoidaan yksinkertaiset päätökset, ja vedotaan kansan massoihin sympaattisella lauselmalla - kukapa ei haluaisi terveydestämme huolehtiville hoitajille palkankorotuksia?

Tahdon asia, sanotaan. Maailma ei ole näin yksinkertainen paikka. Ennenkuin menen asiaan pitemmälle, haluan kertoa että olin aikaisemmin ehdottomasti hoitajien puolella, ja mielestäni he ovat brutaalin alipalkattuja työnsä tärkeyteen nähden. Uskon että suuri osa ihmisistä on samaa mieltä kanssani. Kansan syvät rivit ovat hyväksyneet ja tukeneet hoitajien taistelua hiljaisesti myöntymällä, koska aatehan on jalo, ja tarkoitus oikea ja hyvä. Kansa tahtoo että he, joiden käsissä elämämme sen alusta alkaen vaihtelevalla tiheydellä loppuun asti on, saavat hyvän korvauksen siitä pyytettömästä työstä jota he tekevät ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin eteen.

Nyt kuitenkin olemme tulossa taitekohtaan, jossa hyvä tarkoitus ajaa ristiriitaan todellisuuden kanssa, tahdoimme sitä tai emme. Tehy päätti käyttää joukkoirtisanomisia työtaistelukeinona, koska ilmeisesti muuten viesti ei mennyt päättäviin elimiin tarpeeksi selvänä. Kansa hyväksyi tämänkin hiljaisesti nyökkäillen, onhan tarkoitus hyvä - näiden ihmisten käsiin minäkin joskus lasken elämäni, täytyyhän heidän saada siitä kohtalainen korvaus. Mutta mitä tapahtuu, kun sairaaloiden osastot tyhjenevät, leikkausjonot pysähtyvät, ja moni hoitoa tarvitseva jää sitä vaille.

Iltapäivälehden otsikko: "Minä Kuolin Rahan Takia", tai muu vastaava huomiohakuinen julistus vauvan kuvan vieressä ei ole enää kaukana, tahdottiin sitä tai ei. Olin pudota tuolilta, kun kuuntelin eräänä päivänä ylen ajankohtaislähetyksessä Tehyn edustajan kommentointia. Ensin hän piti pakkolakia pöyristyttävänä, ja puhui siitä erittäin negatiiviseen sävyyn - viesti oli, että heidän mielestään pakkolakia ei olisi pitänyt saatta voimaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun haastattelija kysyi, että mitkä ovat pakkolain vaikutukset. Haastateltava vastasi, että todennäköisesti sen avulla vältytään kuolemilta ja vammautumisilta. Tätä lakia Tehy ei halunnut voimaan.

Tahtoi sitä tai ei, tässä piilee asian syvin olemus. Kansalaisten, minä mukaanlukien, pyyteetön tuki perustuu siihen pyytettömään työhön jota hoitajat tekevät elämän eteen. Kansallisromanttinen mielikuva hoitajasta joka tekee matalapalkkatyötä koska hän arvostaa ihmishenkeä niin suuresti, on syvällä mielissämme, ja siihen tällä kamppanjalla on vedottu. Mitä teemme kun totuus paljastuu, ja ihmisten syvät rivit ymmärtävät alla piilevät seikat? Valitseeko kansa aktivoituessaan elämän vai rahan?

En tahdo väittää, etteivätkö hoitajien perimmäiset syyt ole eettisiä, tai että he välittävät rahasta enemmän kuin ihmishengestä. Kuitenkin jos työtaistelu olisi edennyt Tehyn mukaan, raaka vastakkainasettelu olisi jäänyt jäljelle: Ihmishenki vastaan raha. Taistelussa olisi ollut kyse siitä, monenko ihmisen kuntatyönantaja antaa kuolla ennenkuin kukkaron nöyrit aukeavat. Tätä Tehy halusi.

Pakkolaki, joka ei eroa millään tavalla sotilaitten, poliisien tai palomiesten, saati monien muiden erityiskoulutettujen ihmisten velvoitteista valtiota kohtaan, on tulossa tuntien sisällä voimaan. Tämä laki, sen lisäksi että se minimoi ihmishenkien menetykset työtaistelun aikana, on myös Tehyn kannalta korvaamaton laki. Nyt kansan syvät, hyväksyvät rivit eivät koskaan tule ajatelleeksi tätä alla piilevää kauhukuvaa, jota ilman pakkolakia olisimme joutuneet elämään. Tämä voi lopulta olla ainoa asia, joka estää kansaa kääntymästä Tehyn työtaistelua vastaan. Haluan hoitajille lisää korvausta korvaamattoman arvokkaasta työstä, mutta se että hoitajat ovat valmiita taistelemaan heittämällä pois heidän ammattinsa pyhimmän perusperiaatteen, ihmishengen arvostuksen, on uskomattoman itsekästä. Lopulta kaikessa on kyse vain henkilökohtaisesta hyödystä, ja rahasta. Raha ei koskaan saisi mennä ihmishengen edelle, varsinkaan niillä, joitten käsiin se yhteiskunnassamme lasketaan. Se on tahdon asia.