Puolustus, Voimat.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on naurettavaa, teennäistä näpertelyä.

Se ei ole mielipide, se on fakta. Päätöksiä tekevät ihmiset joilla ei ole käsitystä päätöksiensä operatiivisista vaikutuksista. Maamme ei kestäisi viikkoakaan jonkun (vai pitäisikö sanoa "erään") suuremman valtion hyökätessä. Kaikkea maanpuolustukseen liityvää käytetään poliittisena pelinappulana.

Timo Soini on tästä loistava esimerkki. Hän indikoi vaalien alla, että Suomen puolustusvoimat olisi oltava tasolla, jolla realistisesti voitaisiin suuren mittakaavan operaatiossa estää konventionaalinen invaasio. Hän myös vastusti sekä EU:n että Naton kanssa tehtävää puolustusyhteistyötä. Hyvä herra Soini, nämä asiat poissulkevat toisensa. Nykyisellä puolustubudjetilla meillä ei ole toivoakaan ylläpitää uskottavaa puolustusta, eikä edes budjettia nostamalla. Usein politiikassa heitellään talvisota-vertauksia, ja puhutaan Suomalaisen sodankäynnintaidon korkeasta kehitysasteesta. Valitettavasti erittäinkään kehittynyt armeija ei voi mitään kymmenkertaiselle miehistö- ja kalustoylivoimalle. Tämä on puolustuksemme haaste, johon olen vuosien varrella monia vastaväitteitä kuullut:

"Selvittiinhän me talvisodastakin"

Miksiköhän talvisodan ihmettä sitten kutsutaan ihmeeksi, jos se oli ennakoitavissa oleva lopputulos. Vihollisen armeijan alennustila, tärkeimmän upseeriston teloitukset, ja monirintamasota kehittymättömän logistisen järjestelmän kanssa yhdessä estivät hyökkäyksen onnistumisen. Tottakai suuri tekijä oli myös Suomalaisten miesten ja naisten pyytetön työ isänmaansa puolesta, josta toivottavasti osaamme kaikki vielä tänäänkin olla syvästi kiitollisia, mutta yksin tahdolla ja sisulla ei talvisodassa olisi torjuntavoittoa saavutettu. Jatkosotaa on turha tämän argumentin valossa edes käydä läpi, sillä silloinhan emme olleet liittoutumattomia.

"Meillä on mailman paras kalusto"

Tämä on asia mitä lehdet ja poliitikot jaksavat toitottaa. Meillä on erittäin kehittynyttä kalustoa, mutta sitä on juuri ja juuri sen verran että sitä on järkevä kouluttaa ja ylläpitää. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, voidaan yleisesti todeta, että suurella osalla mahdollisesta rintamasta, tätä kalustoa ei nähtäisi edes valokuvissa. Tätä argumenttia käyttävät juuri ne poliitikot, joilla ei ole mitään käsitystä puolustusvoimien todellisista operatiivisista tarpeista.

"Meillä on euroopan suurin tykistö"

Tämä väitehän on periaatteessa totta. Sanon periaatteessa, koska tämä väite ei sisällytä Venäjää termiin "Eurooppa". Sitä ei sen enempää tarvitse perustella.

"Puolustussodassa puolustajalla on etulyöntiasema"

Tottakai, yleisesti tunnistettu oletus on, että hyökkääjä tarvitsee kolminkertaisen materiaali- ja miehistöylivoiman että hyökkäyksellä on mahdollisuus onnistua. Valitettavasti oletetuissa uhkakuvissa tämä määrä ylittyy.

"Ei nykymailmassa sodita"

Hieman yli 50 vuotta riittää ilmeisesti unohtamaan kylmät tosiasiat. Maapallolla on sodittu niin kauan kun ihminen on aseita osannut valmistaa - ja myös yhtä kauan on sanottu, että nykyaikana ei enää sodita. On suorastaan typerää uskotella itselleen, että kuin taikaiskusta, ihmiskunnan luonne olisi muuttunut muutamassa hassussa vuosikymmenessä, kun se on tuhansia vuosia pysynyt samana. Maapallolla tullaan sotimaan niin kauan kun sielä on ihmisiä, ja miksi me olisimme poikkeus, vaikka tällä hetkellä olemmekin hyvässä tilanteessa. Armeija on helppo ajaa alas muutamassa vuodessa, kuten nyt on tehty, mutta mailmantilanteen muuttuessa organisaation uudelleenrakennus kestää kymmeniä vuosia - liian pitkään.

Näitä skenaarioita voitaisiin jatkaa loputtomiin ilman että se ketään hyödyttäisi. Kirjallisuutta on olemassa, ne jotka armeijan ovat käyneet ovat tästä kuulleet oppitunteja, kukaan asiansa tunteva ei näitä väitteitä kiistä.

Mitä nyt? Hyvä kysymys. Kansa haluaa että Suomen puolustus on riittävällä tasolla, mutta kansa ei halua myöskään liittoutua. Tämä johtuu siitä, että Suomessa ylläpidetään valheellista turvallisuudentunnetta, joka valitettavasti on saanut jalansijan valtaosan keskuudessa. Todellisuudessa Suomi ei pystyisi hyökkäystä vastaan puolustautumaan, mutta tätä ei ääneen sanota - poliittinen eliitti on ääneti linjannut, että hyökkäystä ei tarvitse pelätä. Hyvä niin, ja voivat he olla oikeassakin - mutta miksi asioita ei sitten sanota niinkuin ne ovat? Suomen puolustusvoimat on keskellä alasajoa, jossa painopiste siirtyy terrorismin, ja muun asymmetrisen sodankäynnin torjuntaan. Hyvä niin, ja se voi olla oikea päätös - mutta miksi asioita ei sitten sanota niinkuin ne ovat?

Sotiemme veteraanit lunastivat vapautemme verellään, meidän sukupolvemme on heille velkaa vähintäänkin totuuden: "Olemme kiitollisia siitä mitä teitte, mutta emme ole siihen valmiita uudelleen". Minä en tätä linjaa halua kannattaa, ja uskon, että asioiden valoon saattamisella ja aktiivisella tiedotustoiminnalla voidaan kansan syvien rivien valheellinen käsitys maamme puolustuksesta muuttaa. Tai oikeastaan - ei muutta, vaan antaa ihmisille perustiedot joiden avulle he voisivat itse tehdä johtopäätöksensä. Nykyinen hiljainen alasajo ei voi jatkua, niin kauan kun kansan syvät rivit elävät valheellisessa turvallisuuden tunteessa.

Lisäksi rampautamme puolustustamme maamiinojen poistolla ja muilla poliittisilla ratkaisuilla, joiden erittäin vakavaa vaikutusta puolustuskykyymme eivät ymmärrä niin kansan syvät rivit kuin asiasta päättävät poliitikotkaan. Maamiinat saattoivat olla jopa tärkein yksittäinen puolustusaseemme, ja niistä luovutaan polittisten pluspisteiden toivossa.

Pää sanoo että ei halua satuttaa, ja käsi lyö kirveellä. Kumpaa siinä sitten uskot? En halua muuttaa kenenkään käsityksiä kirjoituksella, vaan haluan antaa kipinän sille että ihmiset etsisivät tietoa tukemaan omaa mielipidettään. Elä toista mitä sinulle on kerrottu, vaan tutki asiaa ja luo oma mielipiteesi, ja jos teet sen, uskon että tulet samaan johtopäätökseen kuin minäkin:

Me emme voi puolustaa isänmaatamme hyökkäykseltä ilman ulkopuolista apua.